Suora

SuoRa

SuoRa on suomenhevosen ratsastuskäyttöä edistävä yhdistys.
Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosten ratsukäytöstä kiinnostunut.

Liity >>


Suomen Hippos
julkaisi uuden tammapalkkiojärjestelmän. Suomenhevosyhdistykset katsovat, että järjestelmä ei osoita arvostusta kotimaista rotuamme kohtaan. Tammapalkkio on lämminveriselle ravihevoselle 1000 euroa ja suomenhevosravurille 800 euroa. Kummastakin palkitaan 70 yksilöä. Ratsuille palkkiotaso on roduille yhtäläinen 800 euroa, mutta lämminveriratsuja palkitaan 60 ja suomenratsuista palkkion saa vain 20 tammaa vuodessa.

Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää perustelee (Hevosurheilu 17.6) ravihevosten palkkioeroa sillä, että lämminverisillä on astutus- ja varsamaksut suomenhevosia korkeammat.

Vähättelyn maku palkkioerosta
Suomenratsut ry:n puheenjohtaja Kirsti Palva on pettynyt perusteluun. Hänen mielestään Hippoksen pitäisi tukea kotimaista hevoskasvatusta, eikä edes yrittää kompensoida kalliiden lämminveristen ulkolaisten oriiden maksuja. ”Eritasoinen tammapalkkio tuo vain pahaa mieltä ja osoittaa Hippoksen suomenhevosen vähättelyn”, Palva jyrähtää. Palva sanoo arvostavansa sitä, että joillakin ihmisillä on mahdollisuus panostaa merkittävästi taloudellisesti hevosurheiluun, sillä hevosurheilu tarvitsee heitä. Hänen mielestään pari satasta ei kuitenkaan vaikuta mitään siihen, jos joku haluaa ja on varaa maksaa ulkomaille tuhansien eurojen astutus- ja varsamaksut.

Harrastehevoset myös tärkeitä
Suomenhevosia on ratsastuskäytössä tiettävästi lähes yhtä paljon kuin ravikäytössä. Palvan mukaan ratsukäytössä olevat suomenhevoset eivät vain läheskään kaikki kilpaile, osin kilpailemisen kalleuden vuoksi, osin niiden ei-kilpailuorjentoituneiden omistajien vuoksi. ”Tammapalkkio pitäisi mielestäni osoittaa myös näille moninaisille harrastehevosille, jotka ovat oman alansa huippusuorittajia”, Kirsti Palva arvostelee palkitsemiskriteerejä. Suomenhevosratsuista palkitaan kymmenen tammaa jalostusarvostelun rakennepisteiden perusteella ja toiset kymmenen kilpailutulosten perusteella.

”Halusimme ottaa myös suorituskriteerit toiseksi palkkion perusteeksi, koska suoritushevonen on kuitenkin se, mihin jalostuksessa pyritään”, Minna Mäenpää perustelee Hevosurheilun artikkelissa.

Suomenhevosta jalostetaan vain Suomessa
Suomenhevosliiton puheenjohtaja Timo Ryynänen on Palvan kanssa ”syvästi samaa mieltä” tammapalkkiojärjestelmän välittämästä viestistä.
”Missä on kotimaisen rodun arvostus?” Ryynänen kysyy. Hän muistuttaa, että suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa ja maamme olosuhteisiin kehitetty hevosrotu, josta voimme olla ylpeitä. Rodun menestyminen on jatkossakin pelkästään omissa käsissämme, kun taas lämminverisiä ja poneja vaalitaan ympäri maailmaa. ”Onko ponijalostus Suomessa yhtä tärkeää kuin suomenhevosen?” Ryynänen kyseenalaistaa.

Tammapalkkio maksetaan yhteensä 100 ponille, vuonohevoselle ja islanninhevoselle. Poneille palkkio on 400 euroa. Suomenhevostammoista palkitaan kaikkiaan 102, kun juoksija- ja ratsusuunnan lisäksi tammapalkkion saa kuusi työhevosta ja kuusi suomenpienhevosta.

Hevosopisto odottelee euroja
Suomenhevosyhdistykset ovat huolissaan myös yhdestä suomenhevosen jalostuksen perinteikkään kehdon, Ypäjän Hevosopiston aseman rapautumisesta.
Opiston toimitusjohtaja Pauliina Mansikkamäki vakuuttaa Maaseudun Tulevaisuuden (25.6.) artikkelissa, että suomenhevosella on tärkeä rooli opetustyössä. Rodun erityinen vaaliminen ei kuitenkaan ole osakeyhtiömuotoisen oppilaitoksen ja valmennuskeskuksen asia.
”Emme voi ottaa tehtäväksi säilyttää suomenhevosta, kun siihen ei ole osoitettu meille senttiäkään”, Mansikkamäki toteaa Kaijaleena Runstenin haastattelussa. Mansikkamäki näkee ristiriidan, kuinka suomenhevosesta puhutaan, mutta kansallisrodun elinvoimaisuudesta huolehtiminen on lähes kokonaan kansalaisten järjestöjen toimien varassa. ”Kyllä euron kohdentaminen yleensä kertoo arvostuksesta ja asemasta”, hän painottaa MT:n artikkelissa.

Suomenhevonen imagokysymys
Suomenratsujen puheenjohtaja Kirsti Palva muistuttaa, että Ypäjällä on ollut vuosikymmenien ajan maamme parhaat suomenhevosratsut. ”Mutta nyt viime vuosien ajan niitä on systemaattisesti vähennetty ja niiden kilpailumenestyskin on jo historiaa”, Palva harmittelee. Hänen mielestään ongelma ei ole syntynyt opistolle myönnettyjen eurojen vähyydestä vaan rotupainotuksesta. Palva uskoo, että Hevosopiston kannattaisi niin imagonsa kuin oppilaidensa turvallisuudenkin kannalta pysytellä pääosin suomenhevosissa.
”Jos Hevosopiston yhdenkin luokan oppilaista vain yksi läpäisi helppo B kouluratsastusradan loppukokeessa, ei heille mitään GranPrix-hevosia kannata pitää, eivät he semmoisten selässä edes pysy.”

Tukea saa panostuksiin
Suomenhevosliiton puheenjohtaja Timo Ryynänen on pitänyt Ypäjää todellisena suomenhevosrodun kehittäjänä. ”Kun se rooli häviää, sille ei löydy korvaajaa”, Ryynänen perustelee näkemystään taloudellisiin ja rakenteellisiin realiteetteihin nojaten. Usean yhdistyksen nokkamiehenä toimineena Ryynänen tietää, että niitä valtiovallan senttejäkin on saatavissa, jos on vain tahtoa hakea. ”Avustushakemukset menevät kyllä läpi, jos on osoittaa, että haettavaan kohteeseen on panostettu itsekin.”

Kirsti Palva on samoilla linjoilla. ”Vähän tulee sellainen olo, että Hevosopisto vain odottelee tukieuroja eripuolilta, eikä itse tee kannattavuuden ja suosion kohotuksen eteen mitään.”

Hevosopiston Oy:n omistavat neljänneksen osuuksin Suomen valtio, Suomen Ratsastajainliitto ry, Suomen Hippos ry ja lähiseudun kolme kuntaa (Ypäjä, Forssa ja Jokioinen).

Opistolla syyskuun alkupuolella järjestettävät Suomenratsujen Kuninkaalliset on suomenratsujen tärkein vuotuinen tapahtuma, joka on kerännyt viime vuosina peräti yli 500 ratsukkoa kilpailemaan ja mittauttamaan varsojen laatua.

Teksti: Jukka Timonen

Suomenhevosella pääsee lujaa ja korkealta, jos vain on osaamista. Liisa Sassi-Päkkilän ja ruuna Äänenkantajan tyylinäyte suomenhevosten estemestaruuskilpailusta Suomenratsujen Kuninkaallisissa viime syksynä. Kuva: Jukka Timonen

 



Suomalaiset vaalivat ainoina kansallisrotuaan. Männikön Valo emänsä Valomarin kanssa kevätlaitumella. Kuva: Jukka Timonen